In Memoriam

"Tuli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten, 
nyt saat juosta seuraten heitä,
 ei kipu enää elämääsi peitä, suru on
 suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..."

Maailman kaunein pv tamma Rolinde ("Roosa") poistui luotamme hevosten taivaaseen. Roosa oli kaverini entinen hevonen, jonka hän oli myynyt vähän aikaa sitten. Kerkesin tuntea tämän mahtavan hevosen n. yksi ja puoli vuotta ja toimin sen hoitajana aina kun kaverini oli jossain muualla.

Roosa oli yksi niistä hevosista, jota ei hetkessä unohda. Ne ketkä sen tunsivat ovat varmasti kanssani samaa mieltä. Roosa oli ainutlaatuinen pikku tamma, jonkalaista ei varmasti koskaan tule olemaan. Jokainen päivä tämän hevosen kanssa oli erilainen ja arvokas. Roosa oli luonteeltaan rauhallinen ja järkevä, vaikkakin sille päälle sattuessaan saattoi hetkessä muuttua rauhallisesta ja järkevästä tuliseksi ja rauhattomaksi. Roosan tunteneet varmasti muistavatkin tämän tamman mahtavana estehevosena, mutta myös hevosena, jonka maha oli pohjaton. Olenkin erään jos toisenkin kerran ihmetellyt, että miten puoliverinen tamma voi olla niin ahne ruualle. Tämä tamma peittosi kyllä syömisessä niin suomenhevoset kuin shetlanninponit.

Eniten Roosan kanssa jään kaipaamaan kesäisiä uintiretkiä meressä, laukkailua ilman satulaa pellolla, sitä kuinka sitä sai kiskoa pois ties mistäkin puskasta ja yllättävän lujaa sen saikin sieltä pois repiä. Nyt kun tässä tätä kirjoittelee muistaa vieläkin miltä Roosan askeleet tuntuivat laukatessa, miltä tuntui kun otin tammaa harjasta kiinni ja käskin eteenpäin ja kun takajalat alkoivat työntää vauhtia yhä nopeampaan laukkaan. Muistan miltä Roosa tuntui kesäisin, muistan miltä se tuoksui. En unohda yhteisiä hetkiämme koskaan.

 Roosa oli varmasti yksi elämäni parhaimmista hevosista, jolla olen päässyt ratsastamaan. Olen kiitollinen siitä, että sain tutustua näin hienoon hevoseen ja että sain seurata sen elämää näinkin läheltä.